Akustiikan historia

Ylivieskan kulttuurikeskus Akustiikka on nimensä veroinen. Rakennettu vuonna 2003

Ylivieskatalo Akustiikan johtaja Tapio Helander napauttaa käsiään yhteen uuden kulttuurikeskuksen 400-paikkaisessa konserttisalissa osoittaakseen, että Akustiikka on nimensä veroinen. Salin puupinnoilla kaiunta-aika on kaksi sekuntia, ja Helander vakuuttaa, etteivät äänet puuroudu, vaan jokainen soitin isommassakin orkesterissa todella kuuluu. Viime maaliskuussa valmistunutta salia on sisäänajovaiheessa koeteltu ahkerasti sotilassoittokunnista kevyeen musiikkiin ja klassisen laulun konsertteihin. Avajaiskonsertissa esiintynyt huippusopraano Soile Isokoski antoi salin akustiikalle arvosanan erinomainen.

Uuden sovittaminen vanhaan vaikea tehtävä

Akustiikan arkkitehtisuunnittelijaksi valittiin oululainen Uki Arkkitehdit Oy. Toimistolla oli jo meriittilistallaan muun muassa akustiikastaan kehutut Kuhmo-talo sekä Madetojan sali ja Tulindberg-sali Oulussa. Konserttisalikohteissaan Uki Arkkitehdit Oy taas tekee yhteistyötä akustiikkasuunnitteluun erikoistuneen helsinkiläisen Arkkitehtitoimisto Alpo Halme Oy:n kanssa.

‑ Halmeen toimisto käy suunnitelmat läpi kanssamme ja tarkistaa akustisiin ominaisuuksiin liittyvät laskelmat, kertoo Matti Heikkinen Uki Arkkitehdit Oy:stä.

Suunnittelun alkuasetelmia Matti Heikkinen piti jopa ”äärimmäisen vaikeina”.

‑ Ennen kaikkea oli vaikea tehtävä liittää uusi rakennus toisaalta vanhaan koulurakennukseen ja 80-luvulla tehtyyn laajennukseen niin, että kokonaisuudesta saisi hyväksyttävän näköisen, Heikkinen määrittelee.

Ulkoasussa päädyttiin uudessa osassa mahdollisimman kuutiomaiseen ratkaisuun. Uuden ja vanhan rakennuksen yhdistää porrashuone, joka toisaalta myös erottaa rakennukset toisistaan. Julkisivut ovat vaaleat ja neutraalit, millä on pyritty samaan henkeen vanhan osan kanssa.

Rakennuksen sisällä yleisön vastaanottavassa aulassa on paljon lasipintaa tuomassa tilaan valoa ja näyttävyyttä. Näyttelytiloihin valo tulee ylhäältä. Materiaaleina sisäpinnoissa on käytetty kiveä, betonia ja puuta. Ylivieskatalon päävärit ovat vaahtera, musta ja violetti. Värit toistuvat aulan lattiassa ja seinässä sekä salin istuimissa ja akustiikkalevyissä. Aulan vanhaan osaan yhdistävän seinän on maalannut maalarimestari Porkama Himangalta.

Lopputuloksessa Matti Heikkinen on erityisen tyytyväinen siihen, että rakennuksesta tuli hyvin toimiva kokonaisuus. Eri osat ja toiminnat saatiin liitettyä järkevällä ja taloudellisella tavalla toisiinsa.

‑ Tietenkin olen erityisen tyytyväinen siihen, että konserttisalin akustiset ominaisuudet ovat niin hyvät. Mieskuoro Pohjan Laulun laulajana olen päässyt itsekin kokemaan, että sali todella on hyvä, Heikkinen kertoo.

Tilojen monikäyttöisyyttä kuvaa hyvin se, että talon anniskeluravintola muuntuu vaivatta päivisin koulun ruokalaksi ja päinvastoin. Juuri monipuolisen käytön ansiosta ylivieskalaisten ei tarvinnut 20 vuoden odottelun jälkeen tinkiä mistään kulttuurikeskuksessaan.

‑ Kaikki saatiin, mistään ei jouduttu luopumaan, Tapio Helander vakuuttaa.

Haasteellinen rakennettava

Rakenteiltaan Akustiikka on pystyrakenteiltaan pääasiassa paikalla valettua.

‑ Välipohjat ovat osin ontelolaattaa, osin paikalla valettuja. Salin kohdalla vesikaton kantavana rakenteena on TT-laattaa, kertoo rakennesuunnittelija, diplomi-insinööri Jukka Pelo Insinööritoimisto Kari Narkaus Oy:stä.

Kohteen pääurakoitsija oli NCC Rakennus Oy. Projektipäällikkö Jorma Kivimäki piti kohdetta sikäli vaativana, että vaikka rakennuksen koko ei ollut kovin iso, paikalla tehtävä betonirunko oli työsuorituksena vaativa.

‑ Esimerkiksi paikalla valetut 12 metriä korkeat seinät vaativat erikoisjärjestelyjä ja paljon telinetyötä, Kivimäki toteaa.

Konserttisalin sisustus sekä katot ja seinät paneeleineen olivat vaativia tehtäviä. Myös studioiden äänieristysvaatimukset ja akustiikkavaatimukset ylipäänsä edellyttivät huolellista työtä.

Jonkin verran ongelmia aiheutti Kivimäen mukaan se, että Ylivieskan alueella oli vaikeuksia saada kokenutta työvoimaa. Kun vaativaa, paikalla tehtävää työtä oli toisaalta tavanomaista enemmän, oli työvoimaa palkattava enemmän kuin alun perin oli arvioitu.

Kaikkiaan hanke sujui kuitenkin pääurakoitsijan näkökulmasta suunnitelmien mukaan, aikataulussa pysyttiin ja yhteistyö rakennuttajan sekä suunnittelijoiden kanssa toimi hyvin koko projektin ajan.

‑ NCC:n puitteissa olimme tyytyväisiä, että pääsimme taas rakentamaan Ylivieskan kaupungille, Kivimäki sanoo.

Graafinen suunnittelu Statiivi | Tekninen toteutus PVP | Copyright © 2014 Ylivieskan kaupunki