Tekstinäytteet: muut kielet

Ensimmäinen luku, jakeet 196-244: Maailman synty.
(Sotka etsii pesimäpaikkaa. Veen emonen, ilman impi kohottaa polvensa merestä sotkalle pesäpaikaksi.)

Esperanto

Kalevala, 1964.
Käännös Joh. Edv. Leppäkoski.

Niin silloin ve`en emonen,
veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä,
lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi,
asuinmaaksi armahaksi.

Tuo sotka, sorea lintu,
liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen
sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi,
tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen,
hautoi kohta kolmannenki.

Jopa tuosta veen emonen,
veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi,
hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan,
kaikki suonensa sulavan.

Vavahutti polveansa,
järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen,
meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.

Ei munat mutahan joua,
siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista
päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista,
se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista,
ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista,
nepä ilman pilvilöiksi.

Tiam la patrin’ de akvo, Ilmatar, aervirgino,
levis el ondaro iom da genuo kaj skapolo
por la fuligulo nesti, por la bona birdo loĝi.


La ŝvebanta fuligulo, tiu bona mara birdo
nun rimarkis la genuon de l’ fein’ sur mara bluo,
kredis, ke herbtufo drivas aŭ flosadas freŝa musko.




Ŝvebis plu la fuligulo, fine sinkis surgenuen,
faris sian neston tie, metis siajn orajn ovojn,
ses orŝajne krustajn ovojn, sepan ovon ŝele molan.




Ĝi komencis kovi l’ ovojn, varmigadi surgenue,
kovis tie tagan paron, daŭre ankaŭ trian tagon.



Tiam la patrin’ de akvo, virga nimfo de aero,
sentis, ke ŝi tro varmiĝas, ke karbiĝas ŝia haŭto,
kredis, ke l’ genuo brulas, ke degelas ĉiuj vejnoj.





Ŝi ekskuis la genuon, ekŝancelis siajn membrojn:
tuj la ovoj falis akven, ekruliĝis en marondojn,
kie l’ovoj frakasiĝis, ĉiuj tute dispeciĝis.



Tro valoras l’ ovopecoj perdi sin en funda feĉo.
do, bonaĵ’ el l’ovoj kreskis, belaj aĵoj el la pecoj:
el la subaj partoj ovaj la plej baza tera grundo,
el la supraj partoj ovaj la plej supra ĉielvolbo,
el la ovoflavaj suproj kreskis la brilanta suno,
el la ovoblankaj suproj kreskis la lumanta luno,
el buntaĵ’ de l’ ovaj krustoj kreskis steloj surĉiele,
el nigraĵ de l’ ovaj krustoj kreskis nuboj enaere.

Suahili

Utenzi wa Kalevala, 1992.
Käännös Jan Knappert

Niin silloin ve`en emonen,
veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä,
lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi,
asuinmaaksi armahaksi.

Tuo sotka, sorea lintu,
liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen
sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi,
tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen,
hautoi kohta kolmannenki.

Jopa tuosta veen emonen,
veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi,
hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan,
kaikki suonensa sulavan.

Vavahutti polveansa,
järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen,
meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.

Ei munat mutahan joua,
siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista
päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista,
se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista,
ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista,
nepä ilman pilvilöiksi.

Halafu ya maji mama, yule Bikira wa sama
kainua goti lake, kanyanyua futi lake,
liwe kiota cha bata, bata nyumba akapata.




Yule ndege akiruka, polepole akashuka,
akalivumbua goti, kwenye maji samawati,
akidhani ni chuguu, akifikiri ni nguu.





Pole akakaribia, gotini akashukia,
makao akajengea, mayai akatagia,
mayai sita dhahabu, la saba nda chuma hebu.



Akaanza yule bata mayai yake kuota.
Siku moja hukalia, siku mbili tatu pia.



Mama ya maji sikia, yule Bikira Jawia
akajiona na hari akasikia harari.
Goti lake likawashwa, ngozi-ye ikayeyushwa.
Goti lake katikisa, viungo kavitukusa.









Mayai yakaanguka vipande yakavunjika,
yakaanguka majini yaenea baharini.
Walakini hayamezwi mayai hayapotezwi.
Yakabadilika heri yakaumbika vizuri.
Fungu la juu la yai likageuzwa samai,
na fungu la yai chini huwa bara aridhini;
cha yai kile kiini huwa jua kwenye mbingu,
sehemu giza yaini zikaumbika mawingu.
Ute wa lile baidhi huwa mwezi abiadhi.
Na magae ya mayai nuwa nyota za samai.

Graafinen suunnittelu Statiivi | Tekninen toteutus PVP | Copyright © 2014 Ylivieskan kaupunki