Kaupunginjohtajan kynästä – Liikkuva maali

Kesäkuu 2024

Eilen Ylivieskan kaupunginvaltuusto piti kevätkauden viimeisen kokouksen käsitellen mm. tilinpäätöksen ja lentokentän myyntiasian. Olen iloinen siitä, että käsiteltävissä asioissa saatiin niin sanotusti päätökset pöytään. Työssäni ajattelen, että valtuuston päätöksiä noudattakoot kaikki, niin kauan kun ne ovat lain mukaisia. Äänestykset ja erilaiset mielipiteet kuuluvat demokratiaan. Päätöksen jälkeen pulinat pois ja mennään päätösten mukaan.

Urheilutermein sanottuna, maaliin osuminen on vaikeaa, jos maali liikkuu koko ajan. Siltä se on jossain määrin tuntunut lentokentän asiassa. Kaupunginvaltuuston kokouksessa valtuutettu Tapani Uusikylä esitti kysymyksen, paljonko tämä kaikki on tullut maksamaan. Siispä tässä muutama sananen, miten prosessi menikään.

Prosessi alkoi jo yli vuosi sitten keväällä, kun teknisten palvelujen lautakunta päätti käynnistää selvityksen lentokentän tilanteesta ja Marko Sorviston ja Juha Pylvään esittämän yrityshankkeen yhteensovittamisesta lentotoiminnan kanssa. Selvitystä laadittiin kuukausia, sen aikana pyydettiin lausuntoja ja kuultiin käyttäjiä. Selvityksen hintalappu oli suurin piirtein 10 000 euroa ja luonnollisesti työtunteja tehtiin myös kaupungin oman henkilöstön voimin. Selvitys esitettiin lautakunnassa myöhään viime syksynä ja lautakunta päätti aloittaa neuvottelut maa-alueen luovuttamisesta yrityshankkeen toimijoiden kanssa, äänestyspäätöksellä.

Syksyn aikana kaupunginhallitus ja teknisten palvelujen lautakunta pitivät iltakoulun, missä hanketoimija esitteli hankettaan ja kuultiin lentokenttäselvityksen alustavia tuloksia. Iltakoulun järjestämisen kustannukset olivat hieman yli tuhat euroa.

Muutama viikko lautakunnan kokouksen jälkeen Juha Kärkkäinen ja Alpo Ojala tekivät ostotarjouksen Ylivieskan lentokentästä. Tämän myötä valmistelussa oli siis kaksi esitystä, jotka koskivat ainakin osittain samaa maa-aluetta. Kuntalain 130 §:n mukaan kunta voi myydä kiinteistön joko julkisella myynnillä tai ulkopuolisiin, puolueettomiin hinta-arvioihin perustuen. Näin varmistutaan kaupan markkinaehtoisuudesta. Tässä vaiheessa kaupunki pyysi arviot kahdelta toimijalta. Arviot olisi joka tapauksessa tarvittu myös, jos neuvottelut olisivat edenneet Marko Sorviston ja Juha Pylvään kanssa. Arvioiden teettäminen tuli maksamaan joitakin tuhansia euroja. Arviot tehtiin alkuvuodesta ja niiden summat lentokentän käyvästä arvosta olivat 500 000-800 000 euroa.

Kaupunginhallitus käsitteli tässä vaiheessa asiaa, merkittiin tiedoksi Marko Sorviston ja Juha Pylvään esityksestään luopuminen ja keskusteltiin Juha Kärkkäisen ja Alpo Ojalan ostotarjouksesta. Luottamushenkilöiden keskuudessa oli myyntihalukkuutta, mutta asia keskustelutti paljon eikä tilanne ollut yksimielinen. Kaupunginhallitus päätti jättää asian pöydälle ja kutsuttiin kokoon valtuuston iltakoulu.

Valtuuston iltakoulussa käytiin läpi prosessin vaiheet siihen mennessä ja käytiin keskustelua, mitä asiassa tulisi tehdä. Iltakoulussa otettiin myös koeäänestys lentokentän alimmasta myyntihinnasta, mikäli kenttä laitettaisiin julkiseen myyntiin. Käsittelyssä päädyttiin 300 000 euroon, mutta asiasta oli myös eri näkemyksiä. Iltakoulun järjestämisen kustannukset ovat kokouspalkkioineen noin pari tuhatta euroa.

Iltakoulun jälkeen kaupunginhallitus palasi asian äärelle helmikuun puolessa välissä ja esitti yksimielisesti valtuustolle, että lentokenttä laitetaan julkiseen myyntiin ja pohjahinnaksi asetetaan 300 000 euroa. Kuten sanottua, kun kiinteistö myydään julkisella myynnillä, lain mukaan katsotaan, että markkinahinta määräytyy siinä prosessissa. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti hallituksen esityksen ja päätti varata oikeuden hyväksyä tai hylätä tulleet tarjoukset.

Julkisen myynnin yksityiskohtia sääntelee myös eri lainkohdat. Myyntiaika pitää olla tarpeeksi pitkä ja asiasta pitää ilmoitella riittävästi. Lentokentän myynnistä julkaistiin useampi lehti-ilmoitus ja näille on tullut hintaa joitakin tuhansia euroja. Ja kuten hyvin tiedämme, tarjouskilpailussa saatiin yksi, ehdot täyttävä tarjous energiayhtiö Herrforsilta.

Saatu tarjous vietiin kaupunginhallituksen käsittelyyn. Tässä vaiheessa sain jo päättäjiltä ja kuntalaisilta monenlaisia kysymyksiä. Miksi ei ole selvitetty alueen vuokraamista energiatuotantoon? Miksi ei ole keskusteltu asiasta puolustusvoimien kanssa? Ensimmäiseen kysymykseen vastauksena on, että se ei sisältynyt valtuuston yksimieliseen toimeksiantoon. Toiseen kysymykseen vastauksena on, että kyllä asiasta on keskusteltu ja puolustusvoimat ovat tietoisia kentän myyntiprosessista. Mitään kiinnostusta kohteeseen sieltä ei ole esitetty, mutta jos kenttä olisi myyty, niin lain mukaan puolustusvoimilla olisi ollut mahdollisuus käyttää etuosto-oikeutta kaupan kohteeseen. Kaupunginhallitus esitti valtuustolle, äänestyspäätöksen tuloksena, kentän myymistä.

Juhannusviikon tiistaina kaupunginvaltuusto siis päätti äänin 28-6, että lentokenttää ei myydä. Aloitteissa esitettiin erilaisia toiveita kentän hyötykäytöstä. Aloitteet lähtevät valmisteluun ja tulevat sitten aikaan päätöksentekoon.

Voin hyvin ymmärtää, että välillä kunnallisen päätöksenteon vaiheet ovat vaikeasti yleisölle avautuvia. Eivät ne aina niin helppoja ole siellä valmistelun ytimessäkään oleville, varmasti puhumattakaan päätöksenteosta. Se, miksi prosessi meni näin, ei ole kenenkään syy, mutta toki harmittavaa, että työtä tehtiin ja euroja käytettiin, ja päästiin siihen pisteeseen, mistä lähdettiin. Kaupungin päätöksentekoon on tulossa kesän jälkeen taloudellisesti vielä merkittävämpiä asioita, jotka linjaavat kaupungin tulevaisuutta pitkälle eteenpäin. Toivottavasti niissä asioissa meillä riittää päätöksentekokyvykkyyttä. Urani alussa seitsenkertainen valtionvarainministeri Ahti Pekkala antoi neuvon: niin kauan kuin talous on kunnossa, kaupunki saa päättää omista asioistaan.

Maria Sorvisto
Kaupunginjohtaja
Ylivieskan kaupunki

Jaa sosiaalisessa mediassa:
FacebookTwitterShare