Lyhennelmät, selkokieliset ja näytelmät

Pertti Rajala: Kalevala

• Kannen kuva: Tuija Sorsa
• BTJ Kirjastopalvelu, 1999. 112 s. ISBN 951-692-456-5
• Teoksen lainaukset on otettu vuonna 1951 painetusta Kalevalasta

”Kalevalaan oli tullut puute ja kurjuus. Sen sijaan Pohjolan väki voi hyvin. Sampo, Ilmarisen takoma ihmemylly jauhoi onnea ja rikkautta Pohjolaan. Kalevalan väki halusi lopettaa oman kurjuutensa. Väinämöinen ja Ilmarinen keräsivät kansan kokoon ja yhdessä päätettiin hakea Sampo pois Pohjolasta.
Jos ei saataisi koko Sampoa, pyydettäisiin ainakin puolet siitä. Väinämöinen, Ilmarinen ja paljon Kalevalan väkeä lähti matkalle Pohjolaan.” (Ote sivulta 95.)

Pertti Rajala: Lemminkäinen

• Kuvat kanteen ja kirjan sivuille on piirtänyt Jukka Murtosaari
• Kirjastopalvelu, 1995, 72 s. ISBN 951-692-357-7

”Lemminkäisestä laulettiin:
-Sillä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, jopa hääti naisen naurun, piätteli piian pilkan. Ei ollut sitä tytärtä, piikoa pyhintäkänä, kuta hän ei kosketellut, jonk` ei vieressä venynyt. Saaren neidot ihastuivat Lemminkäiseen. Yksi neito ei kuitenkaan hänestä välittänyt. Kyllikki, jota Lemminkäinen oli tullut kosimaan, ei ollut hänestä kiinnostunut. (Ote sivulta 11.)

Pertti Rajala: Väinämöinen

• Kuvitus ja kannen kuva Hannu Lukkarinen
• BTJ Kirjastopalvelu, 1993. 54 s. ISBN 951-692-323-2

”Ilmatar oli luonut maailman. Mutta se oli edelleen autio ja tyhjä, ja Ilmatar oli yhä yksin.
Puut, kasvit, eläimet ja ihminen puuttuivat.
– Olisipa minulla vielä poika, Ilmatar mietti.
Silloin merestä nousi suuri portti ja kuului ääni: —Kuu! Päästä minut pois! Aurinko! Päästä minut pois! Hiljaa portti avautui ja sieltä tuli esiin pieni poika: Ilmatar oli saanut lapsen, pojan. Kun poika syntyi, ilman halki kuului kova ääni:
-Väinämöinen, Väinämöinen!
Siitä Ilmatar tiesi, että pojalle oli annettava nimeksi Väinämöinen.” (Ote sivulta 8.)

Ilmari Piela: Ultima Thule: roolipeli muinaisessa Pohjolassa

• SKS, 1999. 76 s. ISBN 951-746-010-4

Ultima Thule, perimmäinen Pohjola, on roolipeli viikinkiaikaisesta Suomesta heimoineen, uskomuksineen ja loitsuineen. Tässä pelissä pelaajat luovat itselleen hahmot, joilla seikkailevat yhteisesti kuvittelemassaan muinaisessa Suomessa.

”Ultima Thulen perimmäinen idea on viihdyttää ja irrottaa hetkeksi arjen tavallisuudesta. Sille luo hyvät edellytykset oma mytologiamme: suullinen perinne ja tiedot, taiat ja uskomukset, joilla on juurensa perimmäisessä Pohjolassa…” (Ilmari Piela teoksen alkusanoissa)

Kalevala-draama

• Kuvasuomi, 1985. 248 s. ISBN 951-99672-2-2
• Kannen reliefi ”Louhi – Pohjolan emäntä”: Seppo Huunonen
• Tämä valokuva-Kalevala on syntynyt juhlavuotena 1985 Suomessa, Nurmeksessa kantaesityksen saaneen Kalevala-draaman käsikirjoituksen ja esitysten pohjalta.
  

Kirjoittaja, taiteilija Matti Kuusela toteaa teoksen alkusanoissa: ”Näytelmän ilmaisukeinoissa; puheessa, liikunnassa, eurytmiassa, puhekuorossa ja lauluissa on pyritty säilyttämään jotain siitä ilman ja valon runollisuudesta, jonka usein voi kokea myös runonlaulajaseutujen maisemassa. Esiintyjien viitat, puvut, harsot, värit on vaihteluineen otettu mukaan ilmaisuun. Ne ovat puhetta, jota emme ehkä käsitteellisesti ymmärrä, vaikka voimmekin aistia siitä paljon uutta.”

Lemminkäinen: Elkätte minua, immet, ilmiantako ikänä… (s. 101)

Yksi oli impi kaikkinensa
Saaren suuressa su’ussa… (s. 97)

Nousipa merestä miesi
Uros aalloista yleni (s. 236)

Väinämöinen: Kalevala näytelmänä

• Näyttämöä varten ja lukudraamaksi sovittanut A. V. Haarnoja
• Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1945. 157 s.

Kalevala näyttämöllä

• Sovittanut Eino Leino
• Yrjö Weilin ja kumpp, 1911. 278 s.
• S. 7–11: Eino Leinon alkusanat
• Sisältää osat: Alkukuvaelma, Maailman luominen, Aino, Sammon taonta, Kyllikki, Lemminkäinen tuonelassa, Pohjolan häät, Kullervo, Sammon ryöstö, Väinämöisen lähtö

Anders Larsson: Laiskojen Kalevala

• Schildts, 2010. 87 s. ISBN 978-951-50-1874-8
• Ruotsinkielinen alkuteos Kalevala för lata
• Suomentanut Liisa Ryömä

Laiskojen Kalevala poimii Kalevalasta parhaat palat ja vääntää ne uuteen uskoon. Kirja sisältää seitsemän runomuotoista tulkintaa Kalevalan tapahtumista aina Joukahaisen suohon laulannasta Pohjan akan vastaiskuun. Absurdikin huumori kukkii, kun Kalevalan sankarit teroittavat sanaisen säilänsä ja kuorruttavat sitä sopivasti nykykielellä. Maailma on yhtä aikaa vanha ja nuori, eivätkä tavat niin tavattoman toisenlaisia sittenkään.

Elelivät aikojansa, niin kuin ihmiset nyt elää,
toisin päivin tyvenesti, joskus pani ranttaliksi.
Eipä siinä hurraamista, ei se lottovoitto ollut,
milloin kylvää, milloin kyntää, milloin satoakin saada,
joskus kylänraitti raikui, siellä teinit rähjäsivät.

Esittely ja runo teoksen takakannesta.

Kai Nieminen: Kalevala. Nyt

• Elias Lönnrotin 1849 ilmestyneen Kalevalan pohjalta kirjoittanut Kai Nieminen
• SKS, 2011. 192 s. ISBN 978-952-222-295-4
• 2. uudistettu painos vuonna 1999 ilmestyneestä Kalevala 1999 (ks. Suomenkieliset Kalevalat)
• S. 189–192: Jälkilause

Kai Nieminen kertoo työstään ja päämäärästään jälkisanoissa muun muassa näin:

Mikä oli työni päämäärä? Saattaa Lönnrotin Kalevala lukijan eteen sellaisessa nykykielisessä asussa, että vanhanaikaisuuttaan tai murteellisuuttaan vaikeaselkoiset ilmaisut eivät häiritsisi lukemista. Kyse oli siis olennaisesti suomennostyöstä. – – Niin kuin käännöstyössä aina olen joskus joutunut tekemään tulkintoja, mutta päämääräni on ollut olla uskollinen Lönnrotille. – – Kalevala.Nyt on paitsi parhaan ymmärrykseni mukainen käännös Uudesta Kalevalasta myös muistiinmerkintä yhden runoilijan tavasta lukea 150 vuotta vanhemman mestarin teosta.

Lyhyt Kalevala

• Elias Lönnrotin 1862 tekemän lyhennelmän mukaan toimittanut Aarne Salminen
• SKS, 1985. 174 s. ISBN 951-717-389-X
• Kannen kuva Kalle Holmbergin elokuvasta Rauta-aika.

Elias Lönnrot julkaisi lyhennetyn version Kalevalasta ”kouluin tarpeeksi” vuonna 1862. Uuden Kalevalan säkeistä on jäljellä vähän yli 40 % (9732 säettä). Teoksen käyttökelpoisuutta lisää jokaisella sivulla tekstin vieressä olevat sanaselitykset. Lisäksi kirjan lopussa on erillinen sanasto. Teoksessa on kahdeksan kuvasivua, joiden kuvat ovat Kalle Holmbergin ohjaamasta elokuvasta Rauta-aika. (Muokattu luvusta Lukijalle, s. 7–9.)

Sakari Kuusi: Kalevala kansakouluja varten

• Gummerus, 1960 (neljäs painos). 80 s.
• Kuvitus Emil Cedercreutz.
• Suorasanainen mukaelma Kalevalasta, sisältää myös Kalevalan runoja.

Käsitykseni mukaan on kokonaan ja myöskin pääasiallisesti runomuotoinen Kalevala kansakoululapsille aivan liian vaikeatajuinen. Heille onnistunein on mielestäni pääasiallisesti suorasanainen, vain sarjan runohelmiä käsittävä esitys. Kun Kalevala sisältää runsaasti satuainesta ja se kokonaisenakin – kuolleet kohdat pois jätettynä – on suorastaan jännittävä, luulisin lasten voivan siitä nauttia, vieläpä siihen innostuakin, jos se heille esitetään heidän käsityskykynsä mukaisessa muodossa. (Osa tekijän Opettajalle-alkusanoista, s. 4.)

Sammon tarina: Kalevalan samporunot

• toimittanut V.A. Haila ; kuvittanut Erkki Tanttu
• Otava, 1950. 72 s.

Kalevalasta on ilmestynyt aikojen kuluessa monia kuvitettuja ja taiteellisesti somistettuja laitoksia, mutta koulujen oppilaat ovat saaneet siihen tutustua harmaasta kirjasta, jonka teksti etenee kahtena värittömänä palstana kuin vasta lumen alta paljastuneet pellon sarat. – – Suomalaisen Normaalilyseon äidinkielen yliopettajan, fi. toht. V. A. Hailan toimittama ja taiteilija Erkki Tantun kuvittama Sammon tarina täyttää osaltaan tämän opettajien toiveen ja edustaa koulun Kalevala-laitosten, vieläpä yleensä lukukirjojen alalla uutta saavutusta. (Lyhennetty takakansitekstistä.)

Kalevala kouluille ja nuorisolle

• Kalevala-ottein ja omin sanoin esittänyt Iivo Härkönen
• WSOY, 1950 (15. p.). 160 s.

Kuvassa teoksen 3. painos vuodelta 1945 ja 9. painos vuodelta 1962.

• Toim. Martti Haavio
• WSOY, 1945 (3. p., 4. p. 1948, 9. p. 1962). 232 s.
• Sisältää mm. E. A. Saarimaan kirjoittaman artikkelin ”Viitteitä Kalevalan koulukäsittelyyn”, jossa on kysymyksiä eri runoihin liittyen.
• Kaarlo Marjanen: Kalevalan esittämisohjeita
• Kalevalan kansantieteellisiä kuvia, jossa esitellään työvälineitä, rakennuksia, asusteita yms.

Alku-Kalevala

• SKS, 1928. 85 s.

Alku-Kalevala on ensimmäinen Lönnrotin kansanrunojen kokoonpanoista ja tunnetaan myös nimellä Runokokous Väinämöisestä. Alku-Kalevala valmistui joulukuussa 1833 ja siinä on kuusitoista runoa. Keväällä 1834 runoja oli kuitenkin kertynyt runsaasti lisää ja helmikuun 28. päivänä vuonna 1935 ilmestyi ns. Vanha Kalevala, joka sisältää 32 runoa (12078 säettä).

Meidän tuntemamme Kalevala eli Uusi Kalevala ilmestyi vuonna 1849 ja sisältää 50 runoa (22795 säettä).

Kalevala lyhennettynä

• Toim. F. A. Hästesko.
• SKS, 1933 (2. p.). 186 s.
• Teos on tarkoitettu kouluja varten
• Sisältää sanaselitykset sekä kuvia kalevalaisista rakennuksista, työkaluista, puvuista yms.

• Otava, 1910. 180 s.
• Kalevalan tarinoita Eva Moltesenin kertomina
• Suorasanaisen kerronnan joukossa on katkelmia runoista
• S. 9–25: Elias Lönnrot ja Kalevala
• S. 26–33: Kotona Kalevalassa

Eva Moltesen: Kalevalan tarinat

”Louhi, Pohjan harvahammas akka, sieppasi siitä päivän ja otti kiinni kuun. Kätki kuun kumottamasta kirjavakylkiseen kiveen, lauloi päivän paistamasta teräksiseen vuoreen; itse sanoi: ’Täältä elköön nousko kuu kumottamaan, elköön pääskö päivä paistamaan, ellen itse tulle noutamaan yhdeksällä oriilla, yhden tamman synnyttämillä.’

Kun oli kuljettanut kuun ja päivän Pohjolan kivimäkeen, niin vielä varasti tulen Väinölän tuvilta; tuvat jäivät tulettomiksi, pirtit pimeiksi. Oli alinomainen yö, pitkä, pilkkoisen pimeä; oli yö sekä Kalevalassa että taivaassa Ukon istuimilla.
Tukala oli tuletta olla, varsin vaivalloista elää valkeatta, ikävä ihmisten, ikävä itsensä Ukonkin.” (Ote sivulta 169.)

Rafaël Hertzberg: Kalevala: berättad för ungdom (1875)

• Helsingfors: K. E. Holm’s, 1875. 113 s.
• med 8 teckningar af R. W. Ekman

Iloa ikirunojen: Kalevalan säkeitä elämän arkeen ja juhlaan

• Gummerus, 1995. 258 s.; 951-20-4720-9
• Koonnut Anneli Koponen
• Kalevalan säkeitä eri elämäntilanteisiin
• Säkeet on ryhmitelty aihepiireittäin: mm. soitto ja ilonpito, koti ja kotiseutu, riijustelu ja avioliitto, mies ja miehen mieli, sairaudet ja parantaminen

Kotipellon pientarilla

Ain olen aikani elellyt
näillä yksillä ahoilla,
kotipellon pientarilla
kuunnellut kotiväkeä.

Mi oli sinun eleä
näillä taattosi tiloilla!
Kasvoit kukkana kujilla,
ahomailla mansikkana.
(Ote runosta sivulta 22.)

Herald Eelma: Kalevalan kuvat

• Pohjoinen, 1987. 119 s. ISBN 951-749-074-7

Eestiläinen graafikko Herald Eelma valittiin eestinkielisen Juhlakalevalan kuvittajaksi.
Kirjan tekstinä on käytetty kuhunkin kuvaan liittyviä Kalevalan säkeitä

”Elämänviisautta ja -kokemusta Kalevala on täynnä. Aika, jota Kalevala esittää, on äärettömän kaukana – ja kuitenkin lähellä. Maailma oli muinaisina aikoina sittenkin nykyisen kaltainen. Ihmisen pyrkimykset, kärsimykset, rakastumiset, pienet kataluudet – kaikki elämäntien mutkat olivat jo olemassa ja ovat yhä. Kalevalan maailma ei olekaan niin perin kaukana…” (Herald Eelma, teksti teoksen takakannesta.)

Ei munat mutahan joua,
siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi.
(Eelma: Kalevalan kuvat, s. 13.)

Tuo pahainen paimen raiska
Kullervo, Kalervon poika,
ajoi Kontiot kotihin,
susikarjan kartanolle.
Vielä neuvoi karhujansa,
susillensa suin puheli:
”Repäise emännän reisi,
pure puoli pohkeata,
kun tulevi katsomahan,
lyykistäikse lypsämähän!
(Eelma: Kalevalan kuvat, s. 81.)

Kalevalaista kertomarunoutta

• toim. Matti Kuusi
• SKS, 1980. 255 s.; ISBN 951-717-232-X
• S.9-23: Ikkuna kalevalaiseen muinaisuuteen
• S. 219-250: Runojen ydintä ja taustaa
• S. 251-252: Luettelo runonlaulajista
• S.253-255: Sanastoa

Kansanruno-Kalevala

• toim. Matti Kuusi
• Otava, 1976. 103 s. ISBN 951-1-01969-4
• Opas äidinkielen tunneille
• Sisältää Kalevalan keskeisimmät kansanrunot sekä muiden ydinsisällön, tietoa Kalevalasta, sanojen selityksiä, tietoa vanhoista työtavoista, asuinoloista yms.
• Kannen kuva: Museovirasto / Inha

Merja Totro – Raimo S. Wallin – Terttu Wallin: Kansanruno-Kalevala: käyttöopas ja ohjelmisto

• Otava, 1979. 132 s.; ISBN 951-1-04928-3
• Kansanrunouden ja kansanperinteen opetukseen 3.–6. luokille
• Sisältää valmiita ohjelmia Kalevala-, itsenäisyys-, joulu- ja kevätjuhliin
• Piirustusaiheluettelo, juhliin sopivan musiikin luettelo ja lähdekirjallisuusluettelo

Kalevalan kauneutta: valokuvin valaistuja runosäkeitä

• toim. H. J. Viherjuuri, A. O. Väisänen
• Otava, 1935. 62 s.
• Valokuvia useilta eri henkilöiltä
• Kurt Jägerin ottamat valokuvat ovat hänen v. 1934 valmistamastaan elokuvasta ”Kalevalan mailta”
• Kirjan on somistanut Asmo Alho
• S. 63–64: Valokuvien luettelo